Aina on ollut tawallista, että matkassa olewaiset antawat weljillensä ja ystäwillensä tietä' kuinka elääwät ja woiwat, kuinka asiat menestywät j.m.s; minä myöskin, joka nyt olen kuljeksimassa, katson welwollisuudekseni, mutta jos kullekin weljelle …

--------------------------------------------------

--------------------------------------------------

… puhuneet suomea, waan ruotsia. - Auringon aletessa ehdimme entiselle waltakunta-rajalle, Ahwenkoskelle, jonka tykönä rajawarustetten jäännöksiä silmäilimme. Tässä otimme yö-kortteerin kestikievariin, jonka ylikerran solassa (balkong) wietimme hetken aikaa ihmedellen paikan kauneutta ja jutellen menneitten wuosien tapauksista ja muista, mtä ympäristömme johdatti mieleen. Harvoin on ilma raittiinpi ja suotuisampi, kun tänä sataisesta päivästä selinneenä kesä-iltana. - Ruotsinkielen hawaitsimme wielä tässäkin paikkaa wallan päällä, waikka suomeakin taittiin ja wenäjää. Usiat asiat muistuttivat oltawan Wanhan Suomen rajan sisällä: rattaitten siasta näkyi wankkureita, teetä tarittiin leiwätä' ja kermata' (meannota'); salissa, jossa makasimme, oli wenäläis jumala nurkassa m.m.

Tästä läksimme eri haaroille: kumppanini meniwät Ruukinpitäjän (Strömfors) kirkotse' Anjalaan, sieltä Haminaan; minä taas Pyhtään (Pyttis) ja Kymin (Kymmene) läpitse' mainittuun kaupunkiin. Pyhtään pitäjässä käwin Munapirtin saaressa, jossa Knorring (kir-

 jassa: Gamla Findland eller det fordna Wiborgska Gouvernementet) sanoo wanhaan aikaan olleen Epäjumalain temppelin, mutta jossa ei ole' ollut kun kristityn kirkko, jo aikaa, taitaa olla' kappale' toista sataa ajastaikaa sitten, wihollisilta kukistettu. Tämän kuulin wanhoilta ihmisiltä joista yksi sanoi isoisansä nähneen kirkon seinää vielä jäljellä, toinen lapsuudessansa olleen akan, joka muisti tässä jumalanpalvelusta pidetyksi j.n.e. Kirkon sialla oli wiimeistä sotaa ennen rajawartiain (gränsridare) tupa. Nämät oliwat kellarin kuoppaa kaiwaessaan löytäneet paljon ruumiin luita, mutta minä en löytänyt mitään vaikka heidän kellarinsa sian wiereen kaiwautin kolmea kyynärää syvemmälle. Ukot arwelivat paikan jota kaivoin osaantuneen seinusten sialle, ei siis tainnutkaan tästä haudatuita löytyä'; mutta toiseen paikkaan ei ollut minulla aikaa ruveta', waikka kyllä mielelläni olisin wanhoja pääkalloja ottanut tutkittawaksi kummoista kansa näillä paikoin on asunut muinais aikoina. Kaiwaessamme kokoontui katselioita, joi-

den seassa muutama ämmä surusuulla walitti pelkäävänsä menninkäisten tästedes rupeawan näytteleimään wielä pahemmin, kun tähän asti' - näiden oli suuresti mieleen, kosk' en saanut mitään käsiini. Oli toinenkin wähäinen puukirkko ollut samassa saaressa, wähä matkaa tästä nyt puhutusta; sen nurkka kiwiä sanottiin wielä tuntuwan. Näille kirkoille piti tuoduksi ruumiita Elimältä saakka, ja silta oli ollut mantereesta saareen Kyrksundin (Kirkkosalmen) yli, joka salmi kirkon käyjiltä sai nimensä. - Pyhtään nykyisessä kirkossa, joka on wanha luja rakennus (wuoden 1420 paikoilta), löytyy paljo muinais ajan muisteita. Kuorin laattiassa on usioita wuoltuja kiwiä, jotka kirjoituksilla ja piirroilla osottawat muistettiwia wainajoita alla lepääwän; mutta merkit ja kirjaimet owat monikin jo tuntemattomiksi päälläkäymisestä kuluneet. Niin tallaantuu ja katoo kiwiinkin kaiwettu muisto," ajattelin näitä nähdessäni. Creutzin ja muutaman muunkin wapasuwun wakunoita on ripustettu seinille; hopia-asitoitssa ja muissakin kaluissa, jotka

isosilta on lahjoitettu kirkkoon, nähdään nimiä (Laurentz ja Johan Creutz, Sparre, y.m.) ja waakunoita piirustettuina. Creutzit owat itse' kirkonkin parannuttaneet (1670-1688), koska wiholliset oliwat sen polttaen turmelleet. - Paawilaisesta ajasta on wielä honkainen kaste'astia kirkon loukossa, ja usioita puuhun kowerrettuja pyhäin kuwia, josta yhden olen muissakin wanhoissa kirkoissa nähnyt, ja luulen sen osottavan jotakin erinomaisemmin kunnioitettua, mutten kenelkätään ole saanut tietä' ketä nosta monista esi-isämme kumarteliwat. Se on waimon kuwa, istuwa reippiästi', kuin uljas kowin emäntä, waatetettu pitkällä ja awaralla hiha-hamella, ja päässä on iso siwuille' riippuwa peite' (kultainen): käsiwarrellä on kaksi lasta, toinen pienempi toinen isompi. Kuwan ympärillä on Pyhtään kirkossa awoin kaappi, joka on ollut hywin koria aikanansa; toisissa kirkoissa Somerolla, Tyrwäässä, Karkussa - on pyhä rouwa kaapitoinna. - Pyhtään ranta- ja saari-maalla puhutaan enimmästi ruotsia, mutta

tawoistaan ja käytöksissään ei ole kansa läntisen Uudenmaan ruotsalaisten kaltaista, waan monessa asiassa mielestäni parempaa; wieraitakaan kohtaan ei olla' täällä tylyjä kuin siellä. Siinäkin talossa, jossa minä olin enimmästi', sanoi emäntä, maksoa rawinnosta ja yö- sijasta, tarjotessani: "eihän wieraalta sowi hintaa ottaa', kuka tietää mihin itse' wielä joudumme matkustamaan," ja pyytämätäni tuli isäntä wielä minua saattamaan ja wei wenheellänsä hywän matkaa.

(Jatko toisten)